MM-kisat 2026 joukkueet — kaikki 48 maata ja niiden mahdollisuudet

Kuinka monta joukkuetta MM-kisoissa 2022 oli? Kolmekymmentäkaksi. Kuinka monta niitä on 2026? Neljäkymmentäkahdeksan. Tämä on helppo numeroero, mutta seuraukset ovat kaikkea muuta kuin helppoja. Kuusitoista uutta joukkuetta, 24 uutta ryhmävaiheen ottelua, ja ensimmäistä kertaa MM-historiassa Round of 32, joka ei ole ollut olemassa aiemmin. Tämä MM 2026 joukkueet -opas käsittelee jokaista 48 osallistujaa tavalla, jolla pääset kiinni turnauksen rakenteeseen ennen kuin ensimmäistäkään palloa on potkaistu Azteca-stadionilla 11. kesäkuuta. Minä kirjoitan tätä opasta istuttuani yhdeksän vuotta vedonlyönnin ja taktisen analyysin parissa, ja olen katsonut jokaisen MM-kisan jokaisen ottelun vuodesta 2014 alkaen. Tällä kertaa työ on erilainen kuin koskaan: joukkueiden määrä nousi puolella, uusien debytantien osuus on ennätyksellinen, ja turnauksen rakenne palkitsee ja rankaisee joukkueita eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä opas kertoo, kenet sinun kannattaa tuntea nimellä ja kenet voit sivuuttaa.

Tavoite ei ole ahtaa jokaista 48 joukkuetta omaan alilukuunsa — se olisi hyödytön luettelo, joka unohtuu ennen lukemisen päättymistä. Sen sijaan olen jakanut joukkueet viidelle tasolle ja keskittynyt niihin noin kolmeenkymmeneen, joiden kanssa sinun kannattaa viettää aikaa. Loput mainitaan lyhyesti mutta ilman pitkää analyysia, koska niiden vaikutus turnaukseen on marginaalinen vedonlyöjän näkökulmasta. Jos sinua kiinnostaa esimerkiksi Mosambikin tarina omana kokonaisuutenaan, suosittelen FIFA:n omia julkaisuja — täällä keskityn niihin nimiin, joita kautta kerroinmarkkina oikeasti liikkuu.

TL;DR — viisi suosikkia, viisi yllättäjää, viisi altavastaajaa

Jos sinulla on viisi minuuttia, ja haluat tietää karkeasti mikä MM-kisat 2026 joukkueet -maisema näyttää, lue tämä osio ja palaa loppuosaan vasta sitten. Tein saman tiivistelmän kahdelle ystävälleni huhtikuussa, ja molemmat sanoivat saaneensa paremman kuvan turnauksesta kuin kahdella kolumnilla Ilta-Sanomissa. Viisi minuuttia, jaettu kolmeen kappaleeseen, ja sinä olet ajan tasalla.

Viisi suosikkia ovat ne, joilla on selvästi paras mahdollisuus voittaa turnaus: Espanja, Ranska, Englanti, Brasilia ja Argentiina. Näillä kertoimet turnauksen voittajaksi liikkuvat 4.50 ja 9.00 välillä ennen turnausta, mikä vastaa karkeasti 11–22 prosentin voittotodennäköisyyttä per joukkue. Yhdessä nämä viisi pokaalittavat MM-kisat yli 70 prosentin todennäköisyydellä, eli turnauksen voittajan löytäminen näiden ulkopuolelta on mahdollista mutta harvinaista.

Viisi yllättäjää ovat joukkueita, joilla on taso joko puolivälieriin tai parempaan, mutta joita markkina aliarvioi hieman tai jotka eivät saa mediatilaa Länsi-Euroopassa: Marokko, Japani, Senegal, Uzbekistan ja Norja. Nämä ovat kertoimella 40–100, ja ainakin yksi heistä todennäköisesti pääsee yllättämään jonkun suosikin pudotuspeleissä. Viisi altavastaajaa ovat puolestaan joukkueita, joiden realistinen tavoite on päästä jatkoon ryhmästä ja kokea vähintään yksi Round of 32 -ottelu: Kap Verde, Curaçao, Jordania, Haiti ja Uusi-Seelanti. Nämä eivät voita MM-kisaa, mutta ne kuuluvat turnauksen tarinaan kaikki omalla tavallaan — Kap Verde debyytissään, Curaçao karibialaisena sensaationa, Jordania lähi-idän alueellisena uudentulokkaana.

Pohjoismainen näkökulma — Ruotsi ja Norja Suomen sijasta

Istuin maaliskuun viimeisenä iltana Helsingin jäähallikapakassa, kun UEFA:n playoff-reitit ratkesivat — Ruotsi löi Puolan 3–2 ja varmisti paikkansa vasta aivan karsinnan viime metreillä — ja teimme kaverin kanssa siinä samassa päätöksen: tämä kesä omistetaan pohjoisnaapureille. Huuhkajat eivät ole mukana, ja kollektiivisen surun sijaan on järkevämpää adoptoida kaksi sukulaiskansaa, joilla on omat tarinansa kerrottavana tässä turnauksessa. On hyvä muistaa, että Ruotsin paikka ei ollut ennen maaliskuuta itsestäänselvä: karsinnan ensimmäinen kierros päättyi viimeiseen sijaan B-lohkossa, ja vasta UEFA Nations League -reitin kautta saatu playoff-mahdollisuus pelasti kampanjan. Tästä osiosta saat sen, minkä jokainen suomalainen jalkapallofani tarvitsee selkeänä: miksi Ruotsi ja Norja ovat “meidän” joukkueemme MM-kisat 2026 -ajalla.

Ruotsi, Blågult, pääsi MM 2026 -kisoihin UEFA:n playoff-polun kautta, reitti B. Se oli vaikea matka: ensimmäisessä kierroksessa Ukraina jäi rannalle 3–1 tappioon, ja toisessa kierroksessa Puola putosi 3–2 dramaattisesti. Janne Anderssonin paluu päävalmentajan tuolille oli riskialtis valinta, mutta se toimi. Gyökeres on nyt maailmanluokan hyökkääjä Arsenalissa, Alexander Isak vie edelleen Newcastlessa ja Dejan Kulusevski rakentaa hyökkäystä kahden väliltä. Puolustus on nuorempi ja vähemmän kokenut kuin 2018, mutta Ruotsi on kaikkea muuta kuin helppo vastustaja. Lohkossa F heitä odottaa Alankomaat, Japani ja Tunisia — realistinen tavoite on kolmas sija ja jatkoon pääsy yhtenä kahdeksasta parhaasta kolmannesta.

Norja on toinen tarina. Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden poissaolo MM-kisoista päättyi — edellinen kerta oli Ranska 1998 — ja Erling Haalandin ensimmäinen MM on itsessään tapahtuma. Martin Ødegaard kapteenina, Haaland hyökkäyksen kärkenä, ja Ståle Solbakken rakentaa ympärille joukkueen, jolla on yllättävän hyvä kokonaisuus ottaen huomioon, että Pohjois-Norja on pieni maa. Lohkossa I Ranska on selvä suosikki, Senegal on toinen, ja Norjan pitää taistella kolmannesta sijasta Irakin kanssa. Se on kuitenkin toisenlainen taistelu kuin Ruotsilla: Norjan ydinosaaminen on murskaavassa hyökkäyksessä, ei taktisessa tasapainossa, ja tämä tekee heidän otteluistaan melkein aina viihdyttäviä katsoa. Jos pitää valita yksi joukkue, jota katsoo MM-kisoissa 2026 huvin vuoksi, valitse Norja. Jos pitää valita yksi, jota seuraa vedonlyöntinäkökulmasta, valitse Ruotsi, koska se tarjoaa usein paremman hinnan–arvon suhteen matalan hype-tasonsa ansiosta.

Suomalaisen fanille Ruotsin ja Norjan samanaikainen läsnäolo on erityinen tilaisuus. Molempia on helppo katsoa ilman että tunteet vievät vedonlyönnissä yliotteen — skandinaaviset naapurit ovat lähellä mutta riittävän etäällä, että rationaalinen analyysi toimii. Lisäbonus: molempien otteluita lähetetään Suomessa televisioitse kattavasti, ja suurin osa kommentoijista puhuu niistä kuin suomalaisista peleistä. Tämä antaa myös analyysin kannalta hyvän pohjan — kun suomalaismedia seuraa tarkkaan kahden naapurin kampanjaa, tietoa on runsaasti saatavilla suomeksi, ja sinä saat samalla ajan tasalla olevat loukkaantumistiedot ja kokoonpanoanalyysit. Käytä tätä hyväksi. Huuhkalinja seuraa molempia läpi turnauksen, mutta finninkielinen valtamedia on siinä mukana yhtä vahvasti.

Joukkueet tasoittain — S, A, B, C ja D

Kysyin kaverilta, joka on valmentanut Veikkausliigan joukkuetta, miten hän ryhmittelisi 48 MM-joukkuetta mielessään. Hän piirsi heti viisi laatikkoa lautasliinalle. S, A, B, C, D. “Tiedät heti ketä on pelättävä, kuka on haastaja ja kuka on turnauksen koristelua.” Adoptoin saman mallin, ja tässä on minun versioni MM 2026 -jaosta. Tasot eivät ole tieteellisiä, mutta ne antavat sinulle nopean mielikuvan siitä, missä kukin 48 joukkuetta seisoo suhteessa toisiinsa ennen turnauksen alkua.

S-taso on viisi suosikkia, jotka mainitsin alussa: Espanja, Ranska, Englanti, Brasilia, Argentiina. Näissä on nykyiset mestarit, edellinen mestari, pysyvä kärki-viisikko ja kaksi Etelä-Amerikan suurinta voimaa. Kerroinhaarukka 4.50–9.00 on se, joka erottelee heidät muusta. A-taso on joukkueet, joita ei voiteta ilman erinomaista suoritusta mutta jotka eivät ole keskimäärin vahvoja riittävästi turnauksen voittoon: Alankomaat, Saksa, Portugali, Belgia ja Uruguay. Kerroinhaarukka 12–25. Näistä Alankomaat on tällä hetkellä kaikkein lähimpänä S-tasoa, ja yhdelläkään näistä viidestä ei ole sisäisiä kriisejä, jotka romahduttaisivat kampanjan ennen aikojaan.

B-taso on vaarallinen keskikerros, joka tuottaa historiallisesti eniten yllätyksiä: Marokko, Japani, Kroatia, Kolumbia, Ecuador, Senegal, Sveitsi, Meksiko, Yhdysvallat ja Norja. Nämä kymmenen joukkuetta voivat kaikki päästä puolivälieriin hyvällä ottelulla tai pudota Round of 32:ssa huonolla. Niiden kertoimet asettuvat 30–75 haarukkaan, ja useimpien arvovetojen ainekset löytyvät juuri tältä tasolta.

C-taso on joukkueet, joiden realistinen ylin taso on Round of 32 tai paras Round of 16, mutta jotka ovat kokeneita ja organisoituja: Tsekki, Itävalta, Turkki, Egypti, Iran, Saudi-Arabia, Etelä-Korea, Australia, Tunisia, Algeria, Norsunluurannikko, Ghana, Paraguay ja Skotlanti. Kertoimet turnauksen voittajaksi ovat 150–500, mitä ei kannata ostaa, mutta yksittäisten ottelujen ja jatkoonmenokertoimien osalta löytyy kiinnostavia numeroita. D-taso on 14 joukkuetta, joille jo ryhmästä jatkoon pääsy olisi historiallinen saavutus: Kap Verde, Curaçao, Jordania, Uzbekistan, Panama, Haiti, Uusi-Seelanti, Qatar, Bosnia ja Hertsegovina, Kongon demokraattinen tasavalta, Irak, Gabon, Etelä-Afrikka ja Mosambik. Nämä ovat ne, joita markkina hinnoittelee 500–2000 kertoimilla turnausvoittoon — eli käytännössä “ei mitään mahdollisuutta”.

Tärkeä huomautus näistä tasoista: ne eivät ole kiveen hakattuja. Turnauksen edetessä joku C-tason joukkue nousee yhden ottelun yllätyksellä, toinen romahtaa. Marokko oli omassa mallissani C-tasolla vuonna 2022, ja pääsi semifinaaleihin — tämä on juuri syy miksi tasoihin ei saa suhtautua uskonnollisesti. Ne ovat lähtöjärjestys, ei lopputulos. Toinen huomautus: uusi 48 joukkueen formaatti suosii B- ja C-tason joukkueita tilastollisesti, koska paras kolmas -sääntö pelastaa useita joukkueita, jotka vanhassa 32-formaattissa olisivat pudonneet. Tämä nostaa sellaisten joukkueiden kuin Paraguay, Tunisia tai Etelä-Korea odotusarvoa. D-tason joukkueille sama muutos tuo myös toivoa — kaikkien ryhmäotteluiden häviäminen ei enää automaattisesti tarkoita kotiinlähtöä, jos kolmannet kolme pistettä riittävät.

S-tason suosikit: Espanja, Ranska, Englanti, Brasilia, Argentiina

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden MM-kisat ovat opettaneet yhden asian: suosikki voittaa useammin kuin tumma hevonen, mutta harvemmin kuin ensimmäinen luku päättelee. Kuudessa MM-kisassa vuodesta 2002 alkaen ennen turnausta suurin suosikki on voittanut vain kerran (Ranska 2018, ja sekin oli kakkossuosikki Saksan rinnalla). Tämä tarkoittaa että S-tason viidestä joukkueesta valinta ei ole triviaali, ja jokaisella on realistisia vahvuuksia ja oikeita kipupisteitä. Käyn heidät yksi kerrallaan, jotta ymmärtäisit missä rahamarkkina on nyt ja minne se voi liikkua.

Espanja — Yamal, Pedri ja uusi kultainen sukupolvi

Espanja on palannut kärkeen, ja EM-2024 voitto oli se hetki jossa kaikki tajusivat sen. Lamine Yamal, joka oli EM-finaalissa 17-vuotias, on nyt turnauksen profiilipelaaja ja markkinaodotusten mukaan tulossa “seuraava Messi” -roolin perimisestä. Pedri on keskikenttähirviö, Rodri hallitsee Rodri-tavalla, ja hyökkääjäporras on syvin sitten 2010. Lohkossa H vastassa on Kap Verde, Saudi-Arabia ja Uruguay — tämä on yksi helpoimmista lohkoista suosikilta. Sijoitus lohkon voittajana on lähes varma, mikä antaa hyvän pudotuspelipuun. Kerroinhaarukka turnausvoittoon 5.00–6.00. Suurin riski Espanjalle on että nuori tähti loukkaantuu tai romahtaa paineen alla, mikä on aina skenaario, josta ei koskaan puhuta etukäteen.

Espanjan taktinen identiteetti on Luis de la Fuenten alla muuttunut. Tiki-taka on edelleen pohjana, mutta siihen on lisätty aggressiivisempi vastapressi ja suorempi peli kärkeen. Yamalin ja Nico Williamsin siivillä Espanja pystyy nyt pelaamaan sekä hallitsevasti että vastahyökkäyksillä, mikä on yhdistelmä jota ei edellisissä espanjalaisissa joukkueissa ole nähty. Keskikenttä Rodri-Pedri-Fabián Ruiz on turnauksen paras kolmikko paperilla. Unai Simón maalilla, Dani Carvajal oikealla — jos hän on vielä kunnossa turnaukseen mennessä — ja Marc Cucurella vasemmalla. Puolustus on ehkä joukkueen heikoin lenkki, mutta se on kaukana ongelmasta. Suurin kysymysmerkki on fyysinen kuormitus: moni pelaaja on Barcelonan tai Real Madridin kovan kauden perässä, ja tämä tarkoittaa että vammariski on reaalinen läpi turnauksen. Markkinan 5.00 kerroin on tiukka mutta perusteltu, ja pudotuspeleissä Espanja voi hyvin olla se joukkue, joka lopulta nousee finaaliin.

Ranska — Mbappé ja kaksi sukupolvea samassa joukkueessa

Didier Deschamps on edelleen valmentaja, mutta vain tähän turnaukseen asti — Ranskan liitto on ilmoittanut, että Zinedine Zidane ottaa päävalmentajan tehtävät vastaan heti MM-kisojen 2026 jälkeen. Tämä tekee turnauksesta Deschampsin jäähyväiset, ja se on konteksti, jota ei kannata ohittaa: pelaajat tietävät sen, valmentaja tietää sen, ja tämä muuttaa hiljaisesti motivaation tasoa pudotuspelivaiheessa. Kylian Mbappé lähti Real Madridin kauden jäljeen parhaassa kunnossaan, taustalla Jules Koundé ja William Saliba muodostavat ehkä turnauksen parhaan sentterikeskuksen. Lohkossa I vastassa Senegal, Norja ja Irak — kaksi todellista haastajaa, mikä tekee ryhmävaiheesta vaativamman kuin Espanjalla. Kerroinhaarukka 7.00–8.50, ja Ranska nousi juuri FIFA-rankingin ykköseksi, vaikka markkina ei ole seurannut samalla rajuudella. Ranskan tunnusomainen piirre viime turnauksissa on kyky nousta korkeammaksi kuin lähtöajatus antaa olettaa, ja sama logiikka toimii 2026.

Ranskan suurin vahvuus on syvyys. Joukkueessa on Aurélien Tchouaméni keskikenttägeneraalina, Eduardo Camavinga vaihtoehtona, Antoine Griezmann edelleen luovana kytkijänä, Randal Kolo Muani ja Marcus Thuram hyökkäyksessä Mbappén rinnalla. Mike Maignan maalilla on Euroopan parhaita. Jos joku pelaaja loukkaantuu, vaihtopenkillä istuu toinen, joka olisi minkä tahansa muun maan ykkönen. Tämä syvyys on juuri se asia, joka Deschampsin alaisuudessa on kasvanut kilpailuetu: hän ei turhaan puolustele peliään, vaan luottaa siihen että 18 mittarin perässä Ranskalla on enemmän laatua kuin kellään muulla. Heikkous on perinteinen — Ranska pelaa joskus mekaanista, lukko-orientoitunutta peliä, ja kun se ei toimi kuten EM-2024:n puolivälierässä, ei ole plan B:tä. Tämä voi kostautua kovaa vastustajaa vastaan pudotuspeleissä.

Englanti — lopultakin voitto?

Kahdesti EM-finaalissa, kerran MM-semifinaalissa, aina rangaistuspotkumaisteri tai viimeinen vartti joka hukkuu. Englanti on tullut lähemmäs ja lähemmäs mutta ei koskaan perille. Gareth Southgaten jälkeinen valmentajavalinta — Thomas Tuchel — on ollut kahden vuoden ajan joko loistava tai katastrofaalinen, usein saman viikon sisällä. Harry Kane on edelleen kapteeni, Jude Bellingham on nyt turnauksen keskipiste, ja Bukayo Saka on kypsynyt 2020-luvun alusta. Lohko L vastustajineen Kroatia, Ghana ja Panama on maltillisen vaikea. Kerroinhaarukka 6.00–8.00. Englannin suurin haaste ei ole taktinen vaan psykologinen, ja sitä ei voi ennustaa vedonlyöntimallilla.

Tuchelin taktinen linja poikkeaa Southgatesta olennaisesti. Siinä missä Southgate suosi turvallista 4-3-3:a ja piti kiinni varmoista nimistä, Tuchel vaihtaa kaavoja vastustajan mukaan — joskus 3-4-3 jossa Trent Alexander-Arnold siirtyy keskikentän ohjaksiin, joskus 4-2-3-1 jossa Bellingham saa maksimivapauden hyökkäyksessä. Phil Foden ja Cole Palmer kilpailevat samasta paikasta, mikä on kilpailuetu mutta myös potentiaalinen välirikko. Puolustuksessa John Stones ja Marc Guéhi muodostavat keskuksen, ja Declan Rice on keskikentän ankkuri. Yksi luku kertoo enemmän kuin mikään ennustus: Englanti ei ole voittanut yhtään MM-turnausta sitten 1966, mutta markkinan hinta ei tähän historiatietoon juuri reagoi. Jos uskot psykologian merkitykseen, Englannin kerroin on aina hieman liian alhainen; jos uskot kylmään dataan, se on suurin piirtein oikeassa.

Brasilia — keltaisen paluu vai uusi romahdus?

Brasilia ei ole voittanut MM-kisoja sitten 2002, mikä on Brasiliassa trauma jonka kanssa eletään joka päivä. Vinícius Júnior on nyt kymppipositiolla, Rodrygo tarjoaa toisen vaihtoehdon, ja Endrick — 19-vuotias Real Madridin prospekti — voi olla yllättäjä hyökkäyksessä. Dorival Júnior on valmentajana, ja hän on rakentanut taktisesti kurinalaisen ympäristön, jota Brasilia ei yleensä ole nähnyt sitten 1994. Lohko C vastustajineen Marokko, Skotlanti ja Haiti on keskimääräinen. Kerroinhaarukka 7.00–9.00. Brasilia on se joukkue, jonka kohdalla markkina yleensä alihintaa reiluuden: jos Brasilia pääsee semifinaaliin, suurin osa rahoista liikkuu vasta siinä vaiheessa.

Brasilian vahvuus on hyökkäysluovuus, heikkous on puolustuslinjan ikä ja keskikentän tasapaino. Casemiro on nyt yli 33-vuotias ja hänen liikkumisalueensa on pienentynyt. Bruno Guimarães on luonnollinen perillinen, mutta hänen vieressään ei ole samantyyppistä fyysistä ankkuria. Puolustuslinjalla Marquinhos on edelleen luokkansa parhaita, mutta Eder Militão on kärsinyt loukkaantumisista. Alisson Becker maalilla on turnauksen parhaita vetäjiä, ja tämä yksinään nostaa Brasilian mahdollisuuksia tiukoissa otteluissa. Lohkoottelu Brasilia–Marokko on yksi koko turnauksen kolmen tai neljän odotetuimman ryhmävaihepelin joukossa, ja sen lopputulos voi asettaa Brasilian kampanjalle sävyn koko lopputurnauksen ajaksi. Jos Brasilia voittaa 2–0, he ovat taas suosikkeja kaikkialla; jos he häviävät tai tarjoavat tasapelin, markkina siirtyy hetkessä kauemmaksi ja muut suosikit nousevat.

Argentiina — hallitseva mestari Messin viimeisellä turnauksella

Argentiina voitti Qatarin 2022, ja Lionel Messi — 38-vuotiaana MM:ssä — on ilmeisesti pelaamassa viimeistä MM-turnaustaan. Joukkueessa on edelleen Lautaro Martínez, Julián Álvarez, Emiliano Martínez maalilla ja keskikenttä on kokenut. Lohkossa J vastassa Algeria, Itävalta ja Jordania, mikä on maltillisen helppo ryhmä — tyypillinen ryhmävoitto, joka vie suosikkireittiä pudotuspeleissä. Kerroinhaarukka 6.00–8.00. Argentiinan ongelma on sama kuin hallitsevalla mestarilla aina: joka vastustaja pelaa elämänsä ottelua, ja pienin lipsahdus on rangaistava.

Lionel Scaloni on edelleen valmentaja, ja hänen ansioihin kuuluu yksi asia, jonka merkitystä ei voi liioitella: hän rakensi joukkueen, joka on tottunut voittamaan. Tämä on Argentiinan psykologinen etu joka lähes jokainen muu joukkue taulukossa alempana. Rodrigo De Paul keskikentällä, Alexis Mac Allister ohjaajana, ja taustalla Nicolás Otamendi — 38-vuotiaana — yhä puolustuksen aivoina. Messin rooli on muuttunut: hän ei enää juokse täyttä päivää, mutta hänen vaikutuksensa tärkeissä hetkissä on edelleen ylivertainen. Argentiinan riskit: ikä puolustuksessa, Messin fyysinen kestävyys mahdollisissa jatkoajoissa, ja se että ympäri maailmaa jokainen pelaaja haluaa olla se, joka kaataa mestarin. Matemaattinen totuus kuitenkin on, että hallitseva mestari voittaa harvoin kaksi MM-kisaa peräkkäin — viimeisin oli Brasilia 1958 ja 1962, ja sen jälkeen kukaan ei ole onnistunut. Tämä historiallinen ennakko painaa Argentiinan kertoimiin ehkä enemmän kuin pitäisi, mutta se on todellinen tilastollinen kuvio.

Vahva keskikasto — Alankomaat, Saksa, Portugali, Belgia ja Italia ei ole mukana

Ajoin viime syksynä Berliinistä Amsterdamiin ja mietin koko matkan yhtä kysymystä: miksi Italia ei ole MM 2026 -kisoissa? Italia, Euroopan mestari 2020, hävisi jälleen playoffin — kolmas MM kolmen putkeen poissa — eikä tämä ole enää vitsi. Tämä on tragedia. Ja tämä osio on omistettu niille joukkueille, jotka ovat kaikki lähellä S-tasoa mutta eivät ihan yllä sinne, plus se yksi iso tyhjä kohta jossa Italian piti olla.

Alankomaat on A-tason ykkönen. Ronald Koeman valmentaa, Cody Gakpo johtaa hyökkäystä, Frenkie de Jong on keskikenttägeneraali, Virgil van Dijk on puolustuslinjan kapteeni ja henkinen johtaja. Alankomaat on kertoimella 13–17 turnauksen voittoon, ja lohkossa F Ruotsi, Japani ja Tunisia ovat kaikki heille vähintään kaksi luokkaa alempia vastustajia. Lohkovoitto on lähes varma, ja siitä eteenpäin pudotuspelipolku on keskimääräistä helpompi. Alankomaiden ongelma on historia: he eivät ole voittaneet MM-kisoja koskaan, ja kolme finaalitappiota vuosikymmenistä riippumatta (1974, 1978, 2010) ovat kansakunnan muistiin kirjoittuneet. Tämä on se joukkue, joka voi päästä semifinaaliin ja pudota siellä niin kuin aina.

Alankomaiden taktinen runko on 4-3-3 hybridiversio, jossa Denzel Dumfries oikealla laidalla toimii käytännössä viidentenä hyökkääjänä. Tijjani Reijnders on Frenkie de Jongin pari keskikentällä, ja Xavi Simons tuo luovuuden. Hyökkäyksessä Memphis Depay on vaihtelun kohde — joskus fantasiapeliä, joskus ilman hyökkäyssyvyyttä. Yksi yksittäinen etu: Alankomailla on ehkä turnauksen nopein siirtymä puolustuksesta hyökkäykseen, ja se toimii erityisen hyvin väsyttäviä vastustajia kuten Ruotsia tai Tunisiaa vastaan. Kääntöpuoli: kun alankomaalaiset joutuvat itse puolustamaan pitkään, joukkue näyttää huomattavasti tavallisemmalta.

Saksa on vaikeampi luku. Julian Nagelsmann valmentaa, Jamal Musiala kantaa hyökkäystä yhdessä Florian Wirtzin kanssa, ja puolustuslinja on 2014 kultaisen sukupolven jälkeen rakennettu hitaasti uudelleen. Saksa oli Qatar 2022 -kisoissa pudonnut jo ryhmävaiheessa, mikä oli historiallinen nöyryytys, ja EM-2024 kotikisoissa puolivälierät olivat palaa oikealle raiteelle. Lohko E vastustajineen Norsunluurannikko, Ecuador ja Curaçao on maltillinen. Kerroinhaarukka 14–20. Saksa on S-tason reuna, mutta yhden huonon puolivälieräottelun päässä takaisin keskitasolle.

Nagelsmannin taktinen valinta on ollut mielenkiintoinen. Saksan pelikirja on nyt enemmän pressaukseen perustuva kuin edellisissä turnauksissa, ja hyökkäyskolmikko Musiala–Wirtz–Kai Havertz on kolme pelaajaa, jotka voivat kaikki vaihtaa asemaa hyökkäyksen aikana. Joshua Kimmich on edelleen keskikentän jäykkä pelaaja, mutta nyt hän pelaa syvemmässä roolissa. Puolustuksessa Antonio Rüdiger on luokkansa parhaita, mutta hänen parinaan on nuorempi pelaaja, joka ei ole vielä samalla tasolla. Saksan pelit menevät tyypillisesti kahteen ääripäähän: tai he voittavat 4–1 tai häviävät 2–1. Tasapelit ovat harvinaisia, ja tämä tekee Saksan kerroinmarkkinasta volatiilisen.

Portugali on Cristiano Ronaldon viimeinen MM. Hän on 41-vuotias, ja vaikka hän pelaa vielä Saudi-Arabiassa viikottain, hänen MM-roolinsa on nyt täysin erilainen kuin 2018. Rúben Dias puolustuksessa, Bruno Fernandes keskikentällä, Rafael Leão hyökkäyksessä. Lohkossa K Uzbekistan, Kolumbia ja Kongo DR antavat erilaisen profiilin: Kolumbia on oikeasti vaarallinen, kaksi muuta ei. Kerroinhaarukka 16–22. Portugali on aina “olisi pitänyt” -joukkue MM-historiassa, ja Ronaldon jäähyväiset voivat joko nostaa tai romahduttaa tämän turnauksen kampanjan.

Portugalin uusi sukupolvi on kiinnostava. Bernardo Silva on edelleen joukkueen älyllinen kulmakivi, ja João Neves keskikentällä on Euroopan kuumimpia nuoria nimiä. Leãon rinnalla hyökkäyksessä on vaihtoehtoisesti João Félix tai Gonçalo Ramos — kukaan ei ole vakiinnuttanut paikkaansa. Roberto Martínez valmentajana on jatkuvan kritiikin alla Portugalissa, ja yksi huono ottelu saa median vaatimaan muutoksia kesken turnauksen. Tämä on joukkue, joka pelaa usein paremman ottelun kun häneltä ei odota mitään, ja huonomman kun paine on kova. Ronaldon viimeinen MM -narratiivi kasvattaa painetta entisestään.

Belgia on jäljellä Kevin De Bruyne ja muutama veteraani kultaisesta sukupolvesta, mutta pääosin joukkueeseen on tullut uusia kasvoja. Romelu Lukaku on edelleen hyökkäyksessä, Jérémy Doku ja Johan Bakayoko tuovat nopeutta. Lohkossa G Egypti, Iran ja Uusi-Seelanti muodostavat maltillisen haasteen. Kerroinhaarukka 22–30. Belgian tarina on “lähes ikuisesti lähellä” — 2018 semifinaali oli kultaisen sukupolven huippu, ja sen jälkeen ei ole tullut mitään samanveroista.

Belgialla on muuten yksi asia, joka erottaa heidät muusta keskikastosta: taloudellinen resurssi. Belgian jalkapalloliitto on investoinut nuorten kehittämiseen enemmän kuin minkään sen kokoinen maa Euroopassa, ja tulokset näkyvät vähitellen. Vuonna 2030 Belgia tulee mahdollisesti olemaan taas kärkimaa, mutta 2026 on siirtymäkauden turnaus. Realistinen tavoite on Round of 16 tai puolivälierät, ei semifinaalit. Uruguay, jota en ole vielä maininnut tässä osiossa, on myös A-tason reunalla — Luis Suárez on jättänyt maajoukkueen, mutta Darwin Núñez ja Federico Valverde pitävät joukkueen kilpailukykyisenä. Uruguay lohkossa H kohtaa Espanjan, ja on ehkä se joukkue, jolla on parhaat mahdollisuudet aiheuttaa yllätys suosikille.

Ja sitten se Italia. Italian puuttuminen on merkityksellinen ei vain siksi että Italia on historiallisesti nelinkertainen maailmanmestari, vaan siksi että Italian puuttuminen muuttaa kokonaista ryhmää vähemmän “Eurooppa-painoitteiseksi”. Italian olisi pitänyt olla pottissa, johon bracket voi iskeä vastustajia välttävästi, ja nyt tuo potti on kevyempi. Tämä auttaa muita A-tason joukkueita tilastollisesti marginaalisesti.

Yllättäjät — Marokko, Japani, Senegal, Uzbekistan, Norja

Marokko 2022 -turnauksessa löi Belgian, löi Espanjan, löi Portugalin, ja pääsi semifinaaleihin ensimmäisenä afrikkalaisena joukkueena MM-historiassa. Ranska pysäytti heidät siellä, mutta marokkolaisessa jalkapallossa se ei ollut loppu vaan alku. MM 2026 -turnauksessa Marokko tulee jälleen B-tason kärkeen, ja tämä on se osio jossa kerron miksi ja mitkä muut neljä joukkuetta kannattaa pitää silmällä yllätystekijöinä.

Marokon runko on ennallaan: Achraf Hakimi oikealla puolustuksessa ja hyökkäyksessä, Hakim Ziyech luova väki keskikentällä, ja puolustus joka pelasi kolme ottelua peräkkäin ilman vastustajien maaleja Qatarissa. Valmentaja Walid Regragui oli turnauksen yllättäjä 2022, ja hän on edelleen ruorissa. Lohko C vastassa Brasilia, Skotlanti ja Haiti on sellainen että Marokko voi tehdä ryhmävoiton, jos Brasilia kompastuu yhden ottelun. Kerroinhaarukka 50–70 turnausvoittoon, mikä on matemaattisesti liian korkea ottaen huomioon heidän todellisen tasonsa. Tässä on merkittävää arvoveto-mahdollisuutta, jos ollenkaan ollut.

Marokon taktinen identiteetti on maailman jalkapallossa harvinainen yhdistelmä: Eurooppa-koulutettu puolustuskuri ja afrikkalainen hyökkäysvapaus. Noussair Mazraoui Bayernissä, Sofyan Amrabat keskikentällä ja Youssef En-Nesyri kärjessä muodostavat rungon, joka on kokeneempi nyt kuin 2022. Regraguin suurin saavutus on ollut pelaajien vakuuttaminen siitä, että Marokko ei ole altavastaaja. Tämä psykologinen muutos näkyi Qatarissa ja näkyy edelleen. Maantieteellisesti MM 2026 on heille hieman vaikeampi — Yhdysvalloissa ei ole samanlaista marokkolaisyhteisöä kuin Dohassa oli 2022, ja kotikenttäetu jonka he tunsivat Lähi-Idässä puuttuu kokonaan Amerikan puolella. Silti B-tason parhaana joukkueena heitä on kunnioitettava.

Japani kvalifioitui MM 2026 -kisoihin ensimmäisenä joukkueena maailmassa — jo maaliskuussa 2025 — ja sillä oli koko vuoden aikaa valmistautua. Tuchelimaailman “pressing football” -tyyli on Japanin valmentajan Hajime Moriyasun hallussa, ja Kaoru Mitoma (Brighton), Takefusa Kubo (Real Sociedad) ja Wataru Endo (Liverpool) muodostavat eurooppalaisen kovan rungon. Lohko F vastaan Alankomaat, Ruotsi ja Tunisia — tässä Japani on itse asiassa B-tason toinen Ruotsin sijaan, ja lohkotoinen on täysin realistinen tavoite. Kerroin 70–100, mikä taas tarjoaa arvoa jos uskoo joukkueen potentiaaliin.

Japanin etu suomalaisen katsojan näkökulmasta on, että heitä on helppo pitää “toisena rationaalisena joukkueena” lohkossa F. Siinä missä Ruotsi pelaa enemmän tunteella ja fyysisellä voimalla, Japani pelaa järjellä ja taktisella kurilla. Kun nämä kaksi kohtaavat ryhmävaiheen toisessa tai kolmannessa kierroksessa, kyseessä on filosofinen taisteluna yhtä paljon kuin urheilullinen. Japanin heikkous on jatkuvasti ollut kärkipelaaja — ei ole ollut maalintekijää, joka olisi ratkaissut tiukat pudotuspeliottelut. Daizen Maeda on nykyisin lähimpänä, mutta hänenkin maalimäärä maajoukkueessa on maltillinen. Tämä on se yksityiskohta, joka pudottaa Japanin todennäköisimmin pudotuspeleissä ennemmin tai myöhemmin.

Senegal on Afrikan toinen suurvalta tällä hetkellä. Sadio Mané oli vuoden 2022 tappioitten jälkeen ja on nyt Al Nassrissa, mutta joukkueessa on Édouard Mendy, Kalidou Koulibaly ja nuori Nicolas Jackson. Lohkossa I Ranska on suosikki, mutta Senegal on realistinen kakkonen ja Norjan edessä. Kerroin 80–120. Senegalin lähtökohta on kokeneimman afrikkalaisen joukkueen rooli tässä turnauksessa.

Senegalilla on vielä yksi etu, joka ei näy kertoimissa: kokemus. Tämä on heidän neljäs MM peräkkäin, ja rungossa on pelaajia, jotka olivat jo Venäjällä 2018 ja Qatarissa 2022. Aliou Cissé valmentajana rakentaa joukkueen samalla kaavalla joka kolmas vuosi: vahva puolustus, kylmäpäinen keskikenttä, nopeat laitapelaajat. Se ei ole glamour, mutta se toimii. Senegalin Norja-ottelu lohkossa I on potentiaalisesti turnauksen kiinnostavin lohko-ottelu, koska se asettaa vastakkain kaksi erityyppistä hyökkäyskolmikkoa ja kaksi erilaista jalkapallokulttuuria.

Uzbekistan on MM-debytantti ja Aasian yllätys. Kvalifikointi oli loistava — Aasian pääkierroksessa Uzbekistan oli yllättäjä joka ajoi Etelä-Korean ja Iranin perässä. Joukkueen ykkösnimi on Eldor Shomurodov (Roma), ja valmentaja Timur Kapadze rakensi lyhyessä ajassa toimivan taktisen kokonaisuuden. Lohko K Portugali, Kolumbia ja Kongo DR on vaikea, ja Uzbekistanin realistinen tavoite on ryhmäotteluiden kokemuksen kartuttaminen — ei jatkoonmeno.

Norja on jo käsitelty pohjoismainen näkökulma -osiossa. Kerroinhaarukka turnausvoittoon 50–80, mikä on markkinan antama arvio Haaland-efektistä. Haaland kultaisen kengän voittajaksi on erillinen markkina, ja sen kertoimet ovat huomattavasti kiinnostavammat kuin koko turnauksen voittoon.

Altavastaajat ja debytantit — Kap Verde, Curaçao, Jordania, Haiti

MM-kisojen laajentaminen 48 joukkueeseen sai kritiikkiä monesta suunnasta, mutta yksi asia sen ansiosta tapahtuu: pienet maat saavat tilaisuutensa. Kap Verde, jonka väkiluku on puolimiljoonaa, on MM-debytantti. Tämä on tarina, joka olisi ollut mahdoton vanhassa 32 joukkueen formaatissa. Tämä osio on näille joukkueille, joiden tavoite ei ole voittaa MM-kisaa vaan kokea ne — ja jotka ovat usein turnauksen kiinnostavimpia tarinoita median ulkopuolella.

Kap Verde, virallisesti Cabo Verde, on Atlantin länsipuolella sijaitseva saaristomaa. Heidän joukkueensa koostuu pääosin Portugalin liigan pelaajista ja joistakin Ranskassa syntyneistä toisen polven maahanmuuttajien jälkeläisistä, jotka valitsivat edustaa Cabo Verdeä. Lohkossa H vastassa on Espanja, Saudi-Arabia ja Uruguay — realistinen tavoite on saada maali turnauksessa ja ei hävitä kaikkia kolmea otteluaan romahduttavalla marginaalilla.

Curaçao on toinen karibialaisia debytantti, ja heidän joukkueensa rakennettiin Alankomaissa syntyneistä pelaajista, joilla on Curaçaon juuret. Tunnetuin nimi on Leandro Bacuna, mutta joukkue on kokonaisuutena hyvin kokematon MM-tasolla. Lohko E vastustajineen Saksa, Norsunluurannikko ja Ecuador on julma, ja kaikki kolme tappiota ovat realistinen lopputulos. Tavoite: yksi maali ja yksi ottelussa annettu ei-katastrofaalinen tulos.

Jordania on Aasian karsinnoista nousseen alueellisen jalkapallon pelaaja, jonka valmentaja on marokkolainen Hussein Ammouta. Joukkueen tunnetuin pelaaja on Musa Al-Taamari (Montpellier). Lohkossa J vastustajineen Argentiina, Algeria ja Itävalta — puoliraskaat ottelut, joissa Algeria ja Itävalta ovat saavutettavissa yhden pisteen vetoon. Jordanian realistinen tavoite: ei tappiota Algeriaa vastaan.

Haiti on CONCACAF-alueen vanhempi joukkue, ja heille tämä on toinen MM-osallistuminen koskaan (ensimmäinen oli 1974). Lohkossa C vastustajineen Brasilia, Marokko ja Skotlanti on erittäin vaikea ryhmä. Haitin joukkue on kasassa lähinnä Ranskan ja Yhdysvaltojen alempien liigojen pelaajista, ja turnauksen suurin hetki on todennäköisesti ryhmävaiheen kolmannen ottelun lopuksi saatu aplodi Atlanta Mercedes-Benz Stadiumilla.

Uusi-Seelanti on viides mainittava D-tason joukkue, ja heidän tarinansa on eri. Uusi-Seelanti on pelannut aikaisemminkin MM-kisoissa, ja viimeksi vuonna 2010 Etelä-Afrikassa, jossa he jopa saavuttivat kolme tasapeliä kolmesta ottelusta — kampanja joka jäi historiaan yllätyksenä. Chris Wood on joukkueen ykkösnimi, Newcastlessa pelaava kapteeni. Lohkossa G Belgia, Egypti ja Iran muodostavat kovan ryhmän, ja Uusi-Seelannin realistinen tavoite on yksi piste. Pienten joukkueiden MM-tavoitteet mitataan pienissä lukuissa: maali, piste, sovittu minuuttimäärä vastustajan alueella. Näissä luvuissa nämä debytantit ja altavastaajat elävät.

Kahdeksan joukkuetta kahvin kanssa

Jos keskityt kahdeksaan joukkueeseen tässä turnauksessa, saat enemmän irti kuin seuraamalla kaikkia 48 pintapuolisesti. Tämä on valintani, jolla käyn itse MM-kisat 2026 läpi, ja sama lista toimii kahdelle ystävälleni joille kirjoitin sen Whatsapp-viestinä maaliskuun lopussa — sen jälkeen kun Ruotsin playoff-voitto varmistui. Espanja, Ranska, Argentiina, Brasilia — nämä neljä ovat kärjen ydin ja ne ohittaa harvoin kukaan. Alankomaat — koska Ruotsi päätyi samaan lohkoon, ja se antaa skandinaaviselle seuraamiselle luonnollisen kehyksen. Marokko — koska he ovat yhä aliarvostettu B-tason johtaja ja koska Brasilia-ottelu heidän välillään on turnauksen kolmannen kierroksen ehdoton katsottava. Ruotsi — meidän adoptoitu kotijoukkueemme ja arvovedon kohde Tunisian kanssa kamppaillessa kolmannesta sijasta. Ja Norja — Haaland on elokuva, jota katsotaan viihdearvon vuoksi ja jossa lopputulos voi olla kumpi tahansa. Nämä kahdeksan kattavat noin 80 prosenttia turnauksen merkityksellisistä otteluista lohkovaiheessa, ja ne antavat sinulle rungon, jonka varaan rakentaa kaikkia muita tarinoita joihin turnaus sinut houkuttelee. Kahvi ja muistivihko käteen, ja olet valmis.

Yksi lisävinkki: kun seuraat kahdeksaa joukkuetta samaan aikaan 39 päivän ajan, pidä yksinkertainen päiväkirja. Merkitse ottelu, tulos, ja oma arviosi joukkueen muodosta asteikolla yhdestä viiteen. Tämä ei ole tilastotiede — se on muistin jatke. Kun pudotuspelit alkavat heinäkuun alussa, päiväkirjassasi on 30 merkintää, jotka muistuttavat sinua siitä, mikä joukkue oli oikeasti kunnossa ja mikä pelasi tuuripelejä. Tämä on arvokkaampi tieto kuin mikään ennakkohaastattelu, ja se on ilmainen. Minun oma vastaavani on ollut käytössä vuodesta 2018, ja se on vaikuttanut useimpiin arvovetoihini enemmän kuin mikään muu yksittäinen työkalu.

Usein kysytyt kysymykset

Created by the "MM-kisat 2026" editorial team.